The 8th OSET Congress in Italy

 Osallistuin kesäkuussa OSETin (Organisation of Societies for Electrophysilogical Tecnology) järjestämään kongressiin Italian Montecatini Termessa.  OSET on kolmentoista maan kattojärjestö kliinisen neurofysiologian alalla työskenteleville hoitajille.  Neljän vuoden välein järjestettävä kongressi oli nyt kahdeksas järjestyksessään.

Kongressiin osallistui kaiken kaikkiaan n. 250 henkeä, kaukaisimmat osallistujat olivat Australiasta. Runsaiden luentojen lisäksi oli posteriesityksiä, joille oli varattu joka päivälle oma aikansa. 

Näytteille asettajia oli huomattavan vähäinen määrä, italialaiset järjestäjät kertoivat, että peruutuksia oli tullut aivan viime hetkellä. Tällä oli osittain vaikutuksia myös kongressin taloudelliseen onnistumiseen, järjestäjät olivat joutuneet tinkimään jonkin verran myös tarjoiluistaan. Sitä ei kyllä olisi huomannut, ellei tietoa asiasta olisi ollut!  

Suomesta matkaseurueeseemme kuului kahdeksan henkeä. Lähdimme perjantaiaamuna kohti Italiaa. Ehdimme viettää Firenzessä yhden vuorokauden ennen siirtymistämme Montecatini Termeen, vanhaan kylpyläkaupunkiin Toscanan sydämeen. Itse kongressi alkoi vasta maanantaiaamuna mutta osallistuin Riitta Hatakan kanssa Osetin hallituksen jäsenille järjestettyyn juhlaillalliseen lauantaina sekä sunnuntaiseen hallituksen kokoukseen. Riitta on toiminut viimeiset 12 vuotta Osetin hallituksessa Suomen edustajana. Hän on kuitenkin nyt halukas jättämään paikkansa hallituksessa ja minulle tarjottiin mahdollisuutta ottaa Suomen edustus. Tuo lauantai-illan vapaamuotoinen illallinen oli miellyttävä tapahtuma, jossa pääsi tutustumaan ja keskustelemaan eri maiden edustajien kanssa.  Pöytäseurueeseeni kuuluivat mm. Barbara Glutz Sveitsistä sekä Janet Ghico Yhdysvalloista.  

Sunnuntaiaamuna alkoi hallituksen valmisteleva kokous torstaina pidettävää varsinaista yleiskokousta varten. Asialista oli pitkä. Päivän aikana pidettiin vain lyhyt lounastauko ja jatkoimme aina kokousta aina iltapäivään saakka. Asiat, joita kokouksessa käsiteltiin, olivat mielenkiintoisia. Osa tietenkin rutiininomaisia yhdistysasioita mutta mukana oli myös mm. päivitetyt kriteerit eri tutkimuksista. Kriteerit on tarkoitus saattaa käytäntöön kaikissa OSETin 13 jäsenmaassa. Hallituksen jäsenille esiteltiin myös seuraavan kongressin kaksi järjestäjäkandidaattia vuoden 2011 kongressipaikoiksi. Ehdolla olivat Saksan Bielefeld sekä Yhdysvaltojen Atlanta. Kongressipaikaksi valittiin Bielefeld. 

Varsinaiset luennot alkoivat maanantaiaamuna.  Maanantain ohjelma oli rakennettu EEG:n ja epilepsian ympärille. Jo vuosia EEG:n apuna on ollut videorekisteröinnit, joiden avulla voidaan selvittää potilaan kliinisiä oireita sekä arvioida niiden yhteensopivuutta aivosähkötoiminnan kanssa. Päivän ensimmäisenä luennoitsijana toimi professori Paolo Tinuper Italiasta. Hän antoi  käytännön läheisiä ja hyviä vinkkejä siitä miten kohtausten aikaiset videopätkät kannattaa splitata samanaikaisesti ja tarkastella niitä rinnakkain, selvitellä toistuvatko kaikki potilaan kliiniset oireet kohtauksissa samanlaisina kohtauksesta toiseen jne. Lisäksi hän painotti myös polygrafisten mittausten (mm. RR, lihastonus) tärkeyttä EEG:n rinnalla ja niiden antamaa lisätietoa.     

Suurimman vaikutuksen maanantain luennoitsijoista teki Alankomaiden Thea Gutter, joka omassa luennossaan painotti taloudellisen tehokkuuden sijasta laatua ja sitä, että onnistuneen EEG-tutkimuksen tarkoituksena on saada aikaan tyytyväinen potilas. Tämä vaatii tutkimuksen suorittavalta hoitajalta luovuutta ja kärsivällisyyttä suunnitella ja toteuttaa tutkimus potilaan tarpeista ja oireista lähtien. Huolellinen tiedonkeruu sekä sen kirjaaminen, kytkentöjen vaihtaminen rekisteröinnin aikana sekä mahdollisesti tavallista pidemmän rekisteröinnin suorittaminen normaalin 30 minuutin rekisteröinnin sijasta saattavat taata potilaalle luotettavan diagnoosin ja hoitajalle tyydytyksen hyvin suoritetusta työstä. 

Eniten odotin ennakkoon luentoa kriittisesti sairaan potilaan jatkuvasta EEG-monitoroinnista. Yhdysvaltalaiselle luennoitsijalle oli tullut vaikeuksia poistua maasta ja luento jäi pitämättä. Jatkuva-EEG-monitorointi  on hyvinkin ajankohtainen  myös omalla työpaikallani ja olisi ollut mielenkiintoista kuulla miten se on toteutettu USA:ssa. Muut päivän luennot olivat lähinnä vanhan tiedon kertaamista. Videokuvista, joita oli lähes kaikissa esityksissä, sai jonkinlaisen käsityksen myös käytännöistä ja välineistöstä eri sairaaloissa. Mieleen jäi lähinnä potilasturvallisuuden kannalta se, että laitoja ei käytetty esimerkiksi videorekisteröintien yhteydessä, joissa erityisesti yritetään provosoida epileptisiä kohtauksia.  Ihmettelin, miksi tapaturmia ei pyritä ehkäisemään ennalta? 

Tiistaiaamun ja päivän pääluennoitsijan Franco Ferrillon luento polysomnografioiden kliinisistä sovellutuksista peruuntui.  Päivän paras luento oli yhdysvaltalaisen Brett Nethertonin luento leikkaussalirekisteröintien yhteydessä syntyvistä palovammoista ja niiden ehkäisystä.  

Keskiviikkona oli ohjelmassa retki Sienaan. Sienan historiallinen keskusta on Unescon maailmanperintölistalla ja voin lämpimästi suositella vierailua siellä! Kaupunki on todella kaunis. Valitettavasti ehdimme tehdä vain pikaisen kävelykierroksen sienalaisen oppaamme johdatuksella kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin.

Torstaiaamun koulutukseen liittyvät luennot olivat kiinnostavia. Luennosta meni suuri osa hukkaan luennoitsijan hieman epäselvän englannin kielen lausumisen vuoksi. Aiheena hänellä oli alan koulutus ja tulevaisuus Italiassa. Kliinisen neurofysiologian alalle on koulutettu vuodesta 1999 alkaen työntekijöitä yliopistoissa ympäri Italiaa. Koulutus kestää keskimäärin 3,4 vuotta.

Luennon jälkeen käytiin kiivasta italiankielistä keskustelua runsaslukuisen yleisön ja luennoitsijan kesken. Ongelmana maassa on ilmeisesti tämänhetkisen ehkä hieman liiallisen koulutuksen tarjonnan vuoksi isot työttömyysluvut. Aihe vaikutti hyvinkin aralta. Etelä eurooppalainen temperamentti poikkeaa melkoisesti pohjoismaalaisesta! 

Maggie Marsh-Nation Yhdysvalloista luennoi kliinisen neurofysiologian historiasta sekä siitä, miten alan koulutus on kehittynyt Yhdysvalloissa. Hän siteerasi opetusta lauseella ”Teaching is like feeding chickens”. Hän esitti myös hyvin lennokkaasti mahdollisuutta opiskella kliinistä neurofysiologiaa verkon välityksellä sähköisesti. USA:ssa on hyvin toimiva valmis järjestelmä, josta on mahdollisuus valita haluamansa kurssit ja kokonaisuudet tai osiot oman mielenkiinnon ja tarpeiden mukaan. Ja tietenkin he veloittavat melko mukavasti tarjoamistaan palveluista. 

Verkkokoulutuksen tuomia mahdollisuuksia voisi hyödyntää myös Suomessa. 

Lena Eriksson Ruotsista esitteli yhteistä projektiaan Grenadan ja Uppsalan KNF-osastojen välillä.

Espanjalaisille hoitajille opetettiin neurografian mittaamista suunnitellun ohjelman mukaisesti. Ensin oli teoria puolen opetusta kolmen viikon jaksossa. Ruotsalaiset luennoivat Grenadassa, viimeisen neljännen viikon jakson ajan espanjalaiset puolestaan opettelivat käytännössä neurografianmittauksia Uppsalan KNF-osastolla. Koulutus jakautui reilun puolen vuoden ajanjaksolle. Molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä saatuihin kokemuksiin ja yhteistyö jatkunee tulevaisuudessa. 

Toivon, että voin hyödyntää kongressista saamaani tietoa työssäni. Kiitän yhdistystä saamastani tuesta, joka mahdollisti osallistumisen kongressiin.

Pirjo Koskinen

osastonhoitaja

HUSLAB, KNF-osasto

Meilahden sairaala, Helsinki