Olen viisikymppinen laboratoriohoitaja. Valmistuin Turusta jo vuonna 1988. Heti valmistumisen jälkeen pääsin töihin Poriin, Satakunnan keskussairaalan kliinisen fysiologian osastolle. Siellä työsarkani alkoi puhallustutkimuksista.
Vuoden 1989 lopulla oli pulaa EEG-hoitajista ja minut perehdytettiin työhön. Käytössä oli silloin paperikoneet. Jos tutkimukseen tuli rimpuileva lapsi, musteet levisivät ja myös kynät olivat aivan solmussa. Myös verkko-myssyn elektrodit putoilivat ja ne laitettiin usein kiinni vasta lapsen nukahdettua. Siihen aikaan päivystyskäyrä lähetettiin linja-autolla tai taksilla Turkuun. Tosin päivystyksiä ei ollut joka viikkokaan. Nyt päivystyksiä on monta päivässä ja vastaukset saadaan todella nopeasti.
Porissa kliininen neurofysiologia sai ylilääkärin vuonna 1990. Tämän seurauksena kliininen neurofysiologia erkani omaksi yksiköksi ja saimme omat tilat muutama vuosi myöhemmin. Vuonna 1992 kävin erikoistumassa kliiniseen neurofysiologiaan Turussa. EEG-tietokoneet tulivat käyttöömme seuraavana vuonna ja samalla saimme Electro-cap- myssyt. Nämä yhdessä helpottivat EEG-hoitajan työtä huomattavasti. Siihen aikaan työajastani puolet oli kliinisen neurofysiologian – ja puolet kliinisen fysiologian työtä. Tosin päivystysten lisääntyessä vaihdoin osastoa lennossa parikin kertaa työpäivän aikana. Välillä toiset hoitajat valmistelivat potilaan toisessa huoneessa ja minä ”konetin” sillä välin. Tällöin oli käytössä vain yksi tietokonepohjainen laite.
Omat tilat saatuamme tutkimusvalikoimamme laajeni. Pikku hiljaa aloin hallitsemaan nämäkin työt. Vuosituhannen vaihtuessa sain kokopäiväisen toimen KNF:lla. Henkilökunnassa tapahtuvien muutosten myötä tuli myös tarve perehdyttää uusia hoitajia. Perehdytys on toiminnan laajentuessa jatkunut edelleen. Olemme saaneet kaksi hoitajaa lisää. Välillä olen toiminut myös osastonhoitajana ja suoritin SATKS:n esimieskoulutuksen v.2015.Työnkuva kasvaa kokoajan. Viime vuosina osastolla on annettu TMS-hoitoja ja olen itsekin perehtynyt hoidon antamiseen.
KNF- hoitajan työ on mielekästä. Kokoajan on uutta opittavaa. Potilaiden kanssa onnistumiset ovat tähtihetkiä. Esimerkiksi, kun itkuinen lapsi nukahtaa rauhalliseen uneen, mutta herää nauravaisena ja hoitaja on saanut diagnostiset käyrät aikaiseksi.
Lisäksi olen ylpeä siitä, että olemme saaneet turvatuksi kliinisen neurofysiologian pysymisen itsenäisenä täällä Porissa. Tämä on vienyt vuosien työn ja monta perehdytystuntia. Oli hetkiä, jolloin EEG:n osaajia oli vain pari itseni lisäksi. Nyt meillä on viisi osaavaa hoitajaa. Lisäksi kahdessa huoneessa annetaan onnistuneesti TMS-hoidot navigoituina. Vuoden knf-hoitajan titteli lämmittää mieltä ja on hieno tunnustus pitkästä työurasta alalla.